sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Kuulumisia, ei niin mukavia.

Meille kävi ikävästi viikko sitten maanantaina aamulenkillä. Kuljettiin yhtä jalkakäytävää tyttöjen kanssa, toisella puolella kulki iso vilkas autotie ja autotien toisella puolella taas oli omakotitalo jossa oli kaksi isoa karvaista (en tunnistanut rotua mutta olivat todella isoja!) koiraa pihassaan vapaana omistajansa kanssa, siellä omistaja heitteli keppiä koirilleen ja niillä näytti olevan hauskaa.
Emme jääneet katselemaan niiden touhuja sen enempää mutta mun koirat huomasi ja haistoi ne koirat, Venla alkoi murisemaan hiukan mutta jatkoi matkaansa nätisti eteenpäin.
Satuin kuitenkin katsomaan taakseni, ja onneksi katsoinkin, kun huomasin että toinen koirista seisoo pihassa olevassa isossa lumikassa ja katselee meihin päin. Koiran edessä oli aita mutta aita oli samalla korkeudella kuin lumikasa! Ajattelin vain että noniin hienoa se varmaan tulee tosta pian yli vain astumalla, ja niinhän se teki, se ei ottanut kuuleviin korviinsa omistajanaisen huutoa että anna olla ja tänne heti! Mulla oli onneksi muutama sekunti aikaa miettiä mitä teen kun samalla näin ison koiran juoksevan meitä kohti. Luojan kiitos mulla oli nahkaremmit noilla eikä flexit! Otin tytöt hihnoissa hieman kireämmälle ja vedin mun taakse, samalla aloin jo karjua juoksevalle koiralle että hus pois pois! Se ei kuunnellut vaan yritti tulla tyttöjä kohti. Kaikin voimin kiskoin sen turkista sitä pois ja löin ja tönein käsilläni, se ei kuitenkaan liikahtanut kun painoikin varmaan reilusti yli 50kg. Helmi päästi kunnon parkasut kun pelästyi niin paljon ja samalla koira liukastuu ja melkein kaatuu Helmin päälle, samaa aikaa Venla yrittää riuhtoa remmissä ja käännyn katsomaan sitä, kun käännyn takasin niin mulla roikkuu toisessa kädessä yksinäinen hihna jonka päässä panta. Onnekseen Helmi oli päässyn pannasta kiemurtelemaan irti ja pääsi juoksemaan karkuun, ja olin kyllä ylpeä että juoksi karkuun eikä jäänyt alle!
Huomaan kun Helmi lähtee pinkomaan tietä eteenpäin, onneksi ei autotielle, pientä valkoista koiraa ei auto ehdi näin talvella ainakaan nähdä kun jo törmää. Iso koira lähti Helmin perään ja jatkan huutamista ja mesoamista, omistajakin on tässä vaiheessa päässyt pihastaan tien yli jalkakäytävälle ja sillä on toinenkin koira mukana, vapaana. Helmi juoksi turvaan kahden ohikulkevan nuoren tytön jalkoihin, tytöt olivat nähneet koko tilanteen ja olivat jo kyykyssä houkuttelemma Helmiä lähemmäs että saisivat sen kiinni, nappasin Venlan kainaloon kun omistaja oli jo saanut molemmat koirat kaulapannoistaan kiinni, menin tyttöjen luo ja nappasin Helmin toiseen kainaloon ja kiitin tyttöjä kauniisti. Samalla katsoin isojen koirien omistajaa ja sanoin muutaman valitun sanan, hän oli ilmeisesti hiukan järkyttynyt kun ei saanut sanaakaan sanottua takasin, piteli vain koiriaan ja näytti kyllä häpeävän silmät päästään!
Lähdin kävelemään koirat kainalossa pois, laskin ne maahan ja laitoin Helmille pannan kaulaan ja kylmänrauhallisesti kävelin lenkin loppuun ja kotiin. Venla oli selästi järkyttynyt tapauksesta, oli kotonakin vielä vaisu ja makaili vain piilossa, Helmi oli jo aika normaali.

Mä oon vieläkin niin vihainen että miten joku voi pitää kahta isoa arvaamatonta koiraa vapaana pihassa josta pääsee noin helpolla pois jos vain haluaa! Venla on muutenkin tässä kolmen viikon sisällä kokenut kaksi täysin arvaamatonta koirahyökkäystä joita on pelästynyt todella pahasti, toinen tutulta koiralta ja toinen nyt tältä isolta koiralta. Toivottavasti pelot eivät jää pysyviksi, Venla kun on todella herkkä koira, alistuva ja kiltti.

Seuraavana päivänä kuljettiin samasta kohtaa ja Venla hiukan häntä alhaalla haisteli eilisiä jälkiä lumihangessa, mutta Helmi ei ollut moksiskaan! Hyvin kuienkin jo siitä kohtaa voidaan kävellä ilman että kumpikaan reagoi kummalisesti.

Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta jos kerran vielä näen ne koirat vapaana siellä pihassa, niin siiten mulle riittää!